Matka Pompputassua hakemaan

Olen ihan tavallinen vuoden ikäinen länderineito. Asuin laumassa muiden ländereiden kanssa, kunnes eräänä päivänä nainen ja Jästipää tulivat meille kylään. Minä tutustuin Jästipäähän ulkona. Jästipää on vähän niin kuin normaali koira, mutta ei lopulta olekaan yhtään normaali. Sillä on parta, mutta se on oudon värinen ja sillä on tosi lyhyet tassut. Se ei osaa juosta lujaa. Meillä se yritti syödä marsut ja kissan, joten isä Aurinkoisen piti vahtia niitä. Isä Aurinkoinen ei ole oikeasti minun isäni, mutta se on pomo, joten kutsun sitä siksi isäksi.

Minut laitettiin yöksi naisen ja Jästipään kanssa samaan taloon. Se oli todella outoa. Yritin kertoa naiselle, että minun pitää päästä pois tästä talosta takaisin lauman luo, mutta hän vaan silitteli minua ja syötti nameja. Koska mitään ei ollut tehtävissä, käperryin hänen viereensä nukkumaan. Hän ei oikeastaan ole hullumpi ihminen, koska opetin hänet tosi nopeasti antamaan minulle herkkuja.

Pompputassu

Yhtenä päivänä me lähdettiin taas junamatkalle. Matkustaminen on ihan okei. Näkee uusia paikkoja ja löytää uusia hajuja. Tällä kertaa me mentiin semmoiseen taloon, jossa oli tosi paljon koiria. Siellä oli myös kissa ja jotain jyrsimiä. Ne oli valitettavasti erotettu verkolla. Yritin mennä siitä läpi, mutta emäntä ja tämän talon ihmiset tulivat heti väliin. Ne laittoivat jopa sellaisen pahvin jyrsimien eteen, etten voisi tarkkailla niitä. Meitä oli hakemassa asemalta tämä yksi mies, joka on todella mahtava. Ihan huippu tyyppi. Kellahdin sen eteen makuulle heti kun tavattiin ja se tajusi rapsuttaa mahasta. Vähänkö hienoa.

Meidän mukaan laitettiin yöksi yksi niistä talon koirista. Pompputassu. Se on vähän hermostuneelta vaikuttava narttukoira. Nätti ku mikä. Yritin tehdä siihen vaikutusta päivällä juoksemalla sen kanssa, mutta se on taas niitä hikipinkojuoksijoita, jotka kaahaa ympäriinsä tuhatta ja sataa. Oli se ihan okei. Emäntä syötti sille nameja, ja mäkin sain samalla osuuteni.

Jästipää

Jonkun päivän päästä nainen ja Jästipää tulivat uudestaan. Olin ihan poikki, koska ollut kauneuskilpailussa koko päivän. En oikeastaan jaksanut edes juosta Jästipään kanssa vaan kävelin heidän matkassaan nukkumaan. Naisen vieressä on ihan kiva nukkua.

Seuraavana päivänä jouduin uudestaan kauneuskilpailuihin. Nainen tuli mukaan katsomaan ja me jätimme Jästipään yksin vierasmökkiin. Se näytti vähän onnettomalta, kun lähdimme. Kauneuskilpailuissa oli mahdottomasti toisia koiria. Minä kiipeilin naisen, äitskän ja iskän sylissä vuorotellen. Siellä tarjottiin jotain maistiaistakin. En ollut ihan varma kuinka suhtautuisin siihen, joten sylkäisin sen lattialle keräämään makua ja sitten varovasti maistellen söin sen. Kauhean monet ihmiset halusivat katsoa hampaitani. He vain tulivat luokseni ja kurkkivat suuhuni. Ihmisillä on outoja rituaaleja.

Pompputassu

Me lähdettiin uudestaan sinne hikipinkojuoksijoiden luo. Kun olimme sisällä jouduin välillä jäämään yksin ja kokeilin toimiiko itkeminen. Okei, tiedän, että on mammanpoikamaista itkeä emännän perään, mutta se toimii aina joskus. Nytkin sain pari kertaa säälirapsuja.

Mut hylättiin törkeästi seuraavana päivänä. Jouduin venaileen, vaikka kuinka kauan. Toisaalta tää vierailupaikka on aika hieno, ku siellä on semmonen upea metsä, jossa saa mennä ihan vapaana. Siellä on tosi paljon mielenkiintoisia hajuja. Ja onhan toi meijän nukkumiskaveri Pompputassukin ihan okei likka.

Jästipää

Jästipää ja nainen olivat aika kauan meillä. Yhtenä aamuna me lähdettiin iskän kyydillä matkaan ja jossain vaiheessa me pakkauduttiin toiseen autoon, jossa oli valmiiksi jotain koiria ja vieras nainen. En oikein tiennyt mitä olisin ajatellut. Jästipää istui takapenkille ja minä pääsin mamin syliin. Jossain vaiheessa huomasin, että iskä oli kadonnut ja nyt olimme kolmisin Jästipään ja mamin kanssa vieraiden matkassa.

Jästipää ja mami vaan istuskelivat tyynesti, joten aloin tuumimaan, ettei tässä olekaan niin hirveää hätää. Jossain vaiheessa pysähdyimme ja lähdimme vieraaseen taloon. Me jäimme Jästipään kanssa yhdessä huoneeseen ja minä ehdin pelästyä, että joutuuko mamikin nyt hukkaan niin kuin äitskä ja iskä. Mami tuli onneksi takaisin ja on pysynyt Jästipään ja minun kanssamme aika hyvin. Aina joskus se lähtee jonnekin, joskus pitkiksikin ajoiksi, mutta tulee sitten takaisin. Ihmiset eivät pysy samalla lailla yhdessä kuin koirat, vaan lähtevät pois. Ei minua huolestuta mamin lähteminen, koska täällä on Jästipää ja mami tulee aina takaisin.

Pompputassu

Kun lähdimme jatkamaan matkaa, otimme Pompputassunkin matkaan. Näyttää siltä, että se tuli jäädäkseen. Emäntä ei pahemmin vaivaudu kysymään mun mielipidettäni uusista laumanjäsenistä. Ei mulla kyllä ole mitään Pompputassua vastaan. Itse asiassa se on aika suloinen, sellaisella narttumaisella tavalla. Olisi emäntä voinut huonomminkin valita. Pompputassu ei ole määräilevä eikä kiukkuinen ja sitä paitsi se luo muhun aina ihailevia katseita. On mukavaa, kun ei tarvi enää jäädä ihan yksin kotiin.

Jästipää

Kirjoitettu 26.tammikuuta 2006