Tullaan kavereiksi

Silloin tosi kauan sitten ku mä olin pentu laatikossa ryömi paljon aika samannäköisiä koiria. En tiedä onko maailmassa oikeasti toisia samanlaisia kuin mä. Ainakaan kukaan ei ole tullut mulle kukkoileen.

Ennen Pompputassu on meijän laumassa ollut parikin narttua. Oli pieni ja pippurinen Vanha rouva ja sitten pikkuinen Tirppana. Tirppana oli pitkään mun paras kaverini, mutta se muutti oman emäntänsä kanssa pois. Me nähdään sen kanssa aina silloin tällöin. Mä totuin noihin pienempiin tyttöihin ja sitten tuli Pompputassu. Onhan se paljon mua kevyempi, mutta sen yli ei pysty jyräämään. Koko koira on pelkkää jalkaa. Oon pari kertaa koettanu juosta sen yli, mutta ei se onnistu. Ekaksi mä en saa sitä ees kiinni ja tokaksi se pomppaa sivuun.

Jästipää

Jästipää on oudonmallinen, ihan epäländeri. Sillä on tappijalat, eikä se osaa juosta kovaa, mutta ei siitä voi olla pitämättä. Se on kuin isoveli. Aina se tietää, että mitä pitää tehdä ja miten käyttäytyä. Jos minua alkaa hermostuttaa, voin mennä sen viereen ja me katsotaan yhdessä mitä tapahtuu maailmalla.

Jästipäällä on korvan takana juoksunappula. Kun tökin sitä, se alkaa juoksemaan kanssani. Sitä pystyy myös ohjailemaan siitä. Minusta on kauhean hauskaa juoksuttaa Jästipäätä, vaikka se ei kovin pitkään intoudukaan juoksemaan. Olen yrittänyt leikkiä leluillakin sen kanssa, mutta se aina vie kaikki itselleen ja menee jonnekin niiden kanssa makailemaan.

Pompputassu

Pompputassu on ihan mukava kaveri. Se on ehkä vähän hassu, koska se yrittää mielistellä emäntää. Aika outoa käytöstä, jos multa kysytään. Se ei ole paras tapa hankkia etuisuuksia ittelleen. Aina kannattaa ensin kokeilla, jos hommasta pääsisi helpommalla. Eikä koskaan kannata tarjoutua tekemään mitään ilmaiseksi. Ehkä Pompputassu oppii sen vielä. Vähän epäilen. Se on sen luontoinen, että sille merkkaa emännän mielipide.

Jästipää

Tylsintä Jästipäässä on se, että niillä on mamin kanssa kaikkia omia juttujaan joissa minä en saa olla mukana. Mami saattaa ottaa, vaikka kamman esiin ja istua kauan aikaa kampaamassa Jästipäätä, enkä minä saa silloin lainkaan huomiota. Minä tiedän, ettei Jästipää edes tykkää siitä touhusta, mutta mami on niin itsepintainen.

Usein kun mami komentaa Jästipäätä, minä menen väliin pomppimaan ja yritän näyttää, että vaikka Jästipää ei osaa tai oikeastaan halua tehdä mitään, niin minä osaan. Mami ei kuitenkaan kiinnitä minuun huomiota. Aion silti jatkaa, koska jonain päivänä mami vielä huomaa, että minä osaan paljon paremmin kuin Jästipää.

Pompputassu

Jos ajatellaan kaikkia maailman koiria, niin Pompputassu yltää kivouslistallani sinne top kymppiin. Onhan se aina tunkemassa viereen, tai pyytämässä leikkiin ja sen kanssa pitää aina olla. Vaikka se onkin välillä ärsyttävä, kun aina pitää olla yhdessä, niin kaikista koirista joiden kanssa pitäisi olla yhdessä, on Pompputassu ihanin. Se on vähän niin kuin pikkusisko. Ei siitä voi olla tykkäämättä, kun mun on pidettävä siitä huolta.

Jästipää

Vaikka Jästipää ei ole länderi, niin se on ehkä kivoin isoveli, mikä minulla on ollut.

Pompputassu

Kirjoitettu 27.tammikuuta 2006